Pysähdy

Aamulenkillä koirien kanssa kelkkaillessa katse kiinnittyi horisonttiin ja mietin, kuinka ihanaa olisi vain kiitää pitkin jäätä, kulkea kohti auringonnousua, vailla huolen häivää, ilman vastuita ja velvollisuuksia, aikatauluja ja töitä, joiden pariin pian jälleen palaisin. Tuossa hetkessä katseeni kiinnittyi meren selällä kohoaviin maamerkkeihin, pieniin saariin ja suureen kiveen, jotka kutsuivat luokseen, istahtamaan, lepäämään ja pysähtymään -ennen kaikkea pysähtymään ja aistimaan sitä kaikkea, mitä sisälläni tunsin juuri siinä hetkessä.

Ajatusketju kupli mielessäni koko kotimatkan, kuva säilyi verkkokalvolla, maamerkit kutsuivat luokseen -pysähtyminen toi vahvasti kehooni tunteen läsnäolosta, itseni kanssa, juuri sillä hetkellä, Se tuntui hyvältä.

Oletko miettinyt, milloin sinä viimeksi pysähdyit? Annoit mielesi rauhoittua ja ajatusten leijua vapaina kahleista. Aidosti ja rehellisesti, empaattisesti ja myötätuntoisesti, itsestä huolta pitäen.

Pysähtyminen vaatii rohkeutta. Rohkeutta katsoa itseään silmiin, kuulostella ja kysyä itseltään:"Mitä minulle kuuluu? Kuinka voin juuri nyt? Miltä minusta tuntuu? Mihin ajatukseni minua kuljettavat? Mitä toivon itselleni -tänään, huomenna, tulevaisuudessa? Miten pidän huolta itsestäni? Uskallanko unelmoida?" 

Se on tutkimusmatka omaan mieleen, mielenmaisemaan, tapaan katsoa ja nähdä, olla olemassa, ainutlaatuisena ja arvokkaana, niinkuin meistä jokainen on.

Istahda tänään, kivelle tai kannolle, keittiön pöydän ääreen tai sohvan nurkkaan -pysähdy hetkeen ja päästä päivä paistamaan sisällesi, sano itsellesi:

-Juuri nyt, minulla ei ole mitään hätää.