Pitäisi -vai pitäsikö sittenkään?

Kuka näkee ja huomaa sen, miten paljon sä annoit?
Kuka kiittää sua, kun sä kaikkesi teet?
Kuka jää kun muut on menneet?
     -Juha Tapio

Viikonlopun kynnyksellä vaativuuden tunnelukko viestii itsestään, estää istahtamasta ja rentoutumasta, ottamasta rennosti ihan vain laiskotellen! Stressi tuntuu kehossa ja kehokin vaatii -lepoa, kotoilua kutimen ääressä, palautumista viikon töistä, ahkeroinnista, parhaansa yrittämisestä, suorittamisesta ja täydellisyyden tavoittelusta.

Pitäisi -vihaan tuota sanaa, joka vaativalla äänensävyllä kertoo mielessäni, mitä kaikkea pitäisi juuri tänään, ainoana vapaapäivänäni saada aikaiseksi. Viikolla se on muistuttanut olemassaolostaan riittämättömyydentunteena -vaikka kuinka suunnittelin ja organisoin, ei aika riittänyt -perjantaina viikon to do -listalla on monta tekemätöntä työtä ja ne kalvavat mielessä juuri nyt.

Pitäisi -vai pitäisikö sittenkään? Mitä jos en olisikaan paras, tehokkain, ahkerin, nopein, ainutlaatuisin, täydellisin? Mitä, jos villasukkani ei valmistuisikaan yhdellä istumalla, silmukka putoaisi tai langanpäät vähän ripsottaisivat?

Vaativuuden tunnelukko on armoton, mutta nujerrettavissa aivan kuten muutkin hyvinvointiasi heikentävät ja tasapainosta elämää haastavat tunnelukot. 

Tunnistaminen on alku parempaan elämään -elämään, jossa aikuinen sinussa kirjoittaa vaihtoehtoisen käsikirjoituksen parempaan huomiseen.