Kun mikään ei riitä

Oletko koskaan ajatellut, miltä tuntuisi elää elämää, jossa tunteet eivät enää ohjaa sinua joka suuntaan ja jossa pelko ja epävarmuus eivät enää rajoita päätöksentekoasi. Mitä jos voisit olla vapaa negatiivisista ajatuksista tai ainakin tunnistaisit ne, jotka kuluttavat energiaasi ja tekevät olostasi ahdistuneen? 

Todellisuudessa moni meistä kamppailee tunteidensa ja ajatustensa kanssa päivittäin. Elämää ja arkea haastavat myös opitut käyttäytymismallit, jotka voivat olla niin itsestäänselviä ja tuttuja, että emme edes huomaa niiden olemassaoloa.

Kuvitellaanpa nuori nainen nimeltä Tanja, joka on intohimoinen kirjoittaja. Hänen päivänsä ovat täynnä luovaa kirjoittamista ja tarinoiden luomista, mikä hänen ystävistään kuulostaa täydelliseltä ja toiset jopa kadehtivat sitä. Tanja itse tuntee olonsa kuitenkin usein ahdistuneeksi, unen tulo on vaikeaa ja hän saattaa juuttua työn ääreen tuntikausiksi, ilman että mitään valmista tulee aikaan. 

Tältä tuntuu, kun vaativuuden tunnelukko aktivoituu ja sisäinen puhe piiskaa jatkamaan, kun mikään ei riitä.

Tanja vaatii itseltään aina täydellisyyttä. Jokainen kirjoitettu virke joutuu tiukkaan arvioon eikä hän tunne armoa itseään kohtaan. Itsekriittinen ääni sisällä on kuin varjo, joka seuraa häntä lakkaamatta. Niinpä hän patistaa itseään yhä kovempiin suorituksiin, unohtaa kehonsa väsymyksestä kertovat viestit ja kulkee pienin askelin kohti uupumusta, jolle ei näytä olevan mitään järkevää syytä.

-Tällainen minä olen -olen aina ollut, vai olenko?

Lapsena hän oli herkkä ja haaveilun taipuvainen, mutta jossain matkan varrella hän alkoi asettaa itselleen kohtuuttomia vaatimuksia. Ehkä ympäristö ja odotukset saivat hänet uskomaan, että täydellisyys oli ainoa tapa saavuttaa arvostus ja hyväksyntä. 

Vielä aikuisenakin hän yrittää jatkuvasti täyttää näitä odotuksia, lunastaa rakkauden ja hyväksynnän toimimalla lapsena opituilla käyttäytymismalleilla ja selviytymiskeinoilla -tiedostamattaan, sillä juuri niin tunnelukot toimivat. Vaativuuden tunnelukko saa hänet uskomaan, että hänen arvonsa riippuu siitä, kuinka hyvin hän suoriutuu ja täyttää ympäristön odotukset.

Kun Tanja alkaa pikkuhiljaa tiedostaa täydellisyyden tavoittelijan äänen sisällään, on hän aloittanut matkan kohti itsensä vapauttamista.  Askel askeleelta hän irrottautuu sen otteesta, oppii arvostamaan itseään ja saavutuksiaan sekä hyväksyy keskeneräisyytensä, virheet mukaan lukien.

Matka kohti itsemyötätuntoa ja tasapainoa ei aina ole helppo, mutta se on matka, joka kannattaa tehdä.