Kevät minussa?

​Talven jälkeen on ihana huomata, että luonto ikäänkuin herää uudestaan: lumi sulaa ja kasvit alkavat versoamaan. Linnut laulavat ja luonto täyttyy monenlaisista vipeltäjistä. Luonnon herätessä moni saattaa odottaa myös itsessään tapahtuvaa heräämistä ja pettyä siihen, että mitään uutta ei tapahdukaan - päinvastoin - olo saattaa tuntua nuutuneelta. Onko minussa jotain vikaa?

Pohdittaessa sitä, miten kevät vaikuttaa itseen, kannattaa muistaa muutama erilainen tulokulma, millä voi olla vaikutusta:

Valon määrän lisääntyessä unen määrä usein vähenee - illalla tekee mieli valvoa pidempään ja aamulla herää totuttua aiemmin. Se ei niinkään johdu siitä, että unen tarve varsinaisesti vähenisi, vaan siitä, että valon määrä vaikuttaa aivoihimme pitäen meitä virkeänä - tai ainakin estämästä meitä nukkumasta. Myös kesäaikaan siirtyminen saattaa haastaa unirytmiä ja unen määrää. Tarkista siis, saatko tarpeeksi unta? 

Toinen näkökulma liittyy ihmisen luontaiseen rytmiin ja vuodenkierron vaikutuksiin. Talven myötä - samoin ihmiset kuin luontokin - hidastavat usein tahtiaan. Tälläkin on yhteys valon määrään. Rauhallisen elämänrytmin vaihduttua luonnossa sen virkistymiseen, usein odotamme myös itseltämme - ja toisiltamme - energisyyden lisääntymistä. Se saattaa aiheuttaa turhaa stressiä, kun keho ja mieli eivät olekaan vielä valmistautuneet tähän. Anna siis itsellesi aikaa siirtyä kevääseen - nauti siitä, mitä näet ympärilläsi, mutta anna itsesi "herätä" hiljalleen. Ihminen kun ei toimi napin painalluksella ja samantahtisesti toisten kanssa.

Kolmas näkökulma liittyy muutoksiin - koska luonto muuttuu, odotamme ehkä, että myös elämässämme tapahtuisi jonkinlainen muutos tai odotamme, että elämämme olisi samanlaista kuin se oli viime keväänä. Minun pitäisi muuttua tai elämäni pitäisi kulkea tietyn ajanjakson mukaisesti. Voi kuitenkin olla niin, että elämäsi on nyt erilaista kuin se oli viime keväänä. Tai voi olla, että jotkin asiat ovat elämässäsi muuttuneet toisenlaisiksi kuin olisit halunnut, eikä tämä "kevät" muuta niitä odotetunlaisiksi. Tiedostamme sen, mutta alitajuntamme odottaa toisenlaista ratkaisua. Tai kaipaa jotain.

Psykologian professori Carol S. Dweck käyttää käsitettä kasvun asenne (growth mindset), jolla hän viittaa kehitettävään asenteeseen (taitoon), jossa haasteita ei nähdä epäonnistumisina vaan uuden oppimismahdollisuuksina. Kyse ei ole suurten ponnistelujen tekemisestä tai negatiivisten asioiden kieltämisestä, vaan näkökulman vaihtamisesta.

Onnistuisinko vastaanottamaan kevään tänä vuonna uudenlaisena tuttavuutena? Seuraamaan rauhallisen uteliaana, mitä keväässäni tapahtuu, ja antaisin kasvulleni tilaa ja rauhaa luottaen, että asiat järjestyvät, koska niillä on tapana tehdä niin. Ehkä keväällä on minulle uutta annettavaa tai ehkä uuden kasvu tapahtuukin vasta kun annan itselleni luvan pysähtyä?

Kulje seuraavan kerran metsäpolulla havainnoiden ympäristöäsi erityisesti painaen mieleen asioita, jotka ovat ympäristössäsi pysyneet samanlaisina vuodenajasta toiseen ja vuodesta toiseen. Tarkastele sitten asioita, jotka ovat muuttuneet toisenlaisiksi? Kumpia huomaat enemmän ja mitä lohdullista ja armollista se sinulle kertoo?