Elämäntarina ja näkökulman vaihtaminen

Jos joku uusi ystäväsi pyytäisi sinua ketomaan elämäntarinasi, millaisia vaiheita tähän kertomukseen sisällyttäisit? 

Ehkäpä kerrot syntymäpaikkasi ja jotain lapsuuden perheestäsi. Tässä kohti valitset tarkkaan, mitä haluat kertoa, sillä lapsuus on paljon täynnä kaikenlaista. Nuoruus - niin mitä siitä kertoisit? Ehkäpä ensirakkautesi, nuoruuden kivut tai opiskelemaan muutot? Jossain vaiheessa ehkä tapasit puolison tai sitten kerrot, miksi elät ilman sellaista. Ehkäpä sinulla on lapsia, joiden kuvia haluat näyttää tai vaiheikas työura? Loppuviimein se, mitä kerrot, on tunteidesi ohjaamaa. Monista, monista elämänvaiheista nostat esiin ne muistorikkaimmat, hyvässä ja pahassa: rakkauden hetket ja kivun hetket, ne, joita kaipaat tai ne, jotka ovat sysänneet sinut liikkeelle tai jostain vapaaksi. 

Elämäntarinan tiivistäminen on tässä mielessä tärkeä tehtävä - esiin nousevat keskeiset tunteet ja tilanteet. Ne ikäänkuin tiivistävät sen, mitä muistojen siivilään on jäänyt: kultahiput ja rosoiset kivet, joita kannat mukanasi. 

Lähes jokaisella ihmisellä on tilanteita ja aikoja, joita emme mielellämme jaa muille. Ehkäpä se, mitä olit suunnitellut, ei toteutunutkaan? Päädyit joksikin, mikä et halunnut olla? Ei pitänyt mokata, mutta niin vain kävi. Teit vääriä valintoja, jotka ehkä satuttivat sinua ja muita. Jouduit maksamaan enemmän kuin piti.

Elämäntarinasi on kuitenkin vielä keskeneräinen. Se ei ole päättynyt! Elämäntarinalla on vielä mahdollisuus muuttua - jopa sillä, millaiseksi koemme lapsuutemme ja nuoruutemme, on vielä mahdollisuus muuttua! Tunnelukkojen murtamisessa on kyse juuri siitä! Ehkä tänään olisi aika kääntää uusi lehti?