Minä ja Hän... Olimme seurustelun huumassa niin äärimmäisen onnellisia, mutta ajan myötä olemme kuin kasvaneet erillemme...

Kuulostaako tutulta? Aika usein tähän pohdiskeluun liittyy myös mainintaa riidoista ja omaan elämäntilanteeseen tyytymättömyydestä: On tunne, että hän ei enää haluakaan ymmärtää minua. Ajattelemme asioista ihan eri tavoin. On alkanut ärsyttää...

Ja tottahan se on, että kokemus siitä, että ajatukset eivät toisen kanssa kohtaa, muuttuu pian ajatukseksi siitä, että elämämme eivät enää kohtaa. Ja se alkaa hiertää. On tunne, että sitä itse yrittää kaikkensa ja tuo toinen ei vain ymmärrä tai yritä itse lainkaan. Ja jos aiheen ottaa puheeksi, niin riitahan siitä syntyy. Tuntuu, että toinen ei yritäkään ymmärtää tai kääntää syyn minun niskoilleni...

Tässä tilanteessa on hyvä ottaa pieni kurkistus tunnelukkoihin. Tunnelukot ovat lapsuudessa syntyviä ajattelu-, reagointi- ja tunnemalleja, joiden tehtävänä on lapsuudessa suojata lasta, mutta aikuisuudessa aktivoituessaan ne taannuttavat meidät tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opitun selviytymismallin mukaisesti. Itse sitä harvoin huomaa, että reagoi johonkin ihan tavalliseen tilanteeseen jotenkin poikkeavasti - tilanne, joka saattaisi vaikuttaa toisesta ihan tavalliselta, neutraalilta tilanteelta, saakin henkilön, jonka tunnelukko aktivoituu, käyttäytymään tilanteessa vetäytymällä, ylireagoimalla tai pahoittamalla mielensä ja alistumalla. Ehkä pohdimmekin tilanteessa jopa ääneen ja vähän hämmästellen (tai jopa syyllistäen toisen reaktiota) Mitä, mitä? Sehän oli ihan tavallinen tilanne - miten sinä nyt tuolla tavalla reagoit?

Vapaudu tunnelukkojen varjoista -verkkokurssi käynnistyy 25.2.2020.

Verkkokurssin aikana opit tunnistamaan aikuiselämällesi haitallisia tunnelukkoja ja löydät keinoja niiden purkamiseen ja uudenlaisten toimintatapojen hyödyntämiseen arjen kohtaamisissa. Verkkokurssilla saat myös kokemuksen ekspressiivisestä taidetyöskentelystä, jonka avulla tunnelukkojen murtaminen vahvistuu ja niiden jättämät varjot väistyvät.

Kiinnostuitk0? Ilmoittaudu mukaan tässä.

Parisuhteen arjessa kohtaamme useinkin tilanteita, jotka lukittavat meidät toimimaan tunnelukkojemme ohjaamilla tavoilla. Käytännössä emme useinkaan huomaa sitä itse, että alistumme, välttelemme tai hyökkäämme toisen "kimppuun" sellaisissa asioissa, jotka ärsyttävät meitä vain siksi, että se liittyy mukanamme kantamiimme tunnelukkoihin ja muistuttaa meitä jostain tunteesta, jonka lapsuudessa koimme vastaavassa tilanteessa. Ristiriitatilanteen ilmentyessä jäämme vaille sitä kohtaamista, mitä odotamme tai tarvitsemme - ehkäpä juuri siksi, että emme osaa kertoa tai kuulla sitä, mitä tunnemme ja tarvitsemme.

Annan esimerkin

Kuvitellaan, että toisella puolisoista on lapsuudessa ollut vaativa isä, joka ei juurikaan ole antanut positiivista palautetta vaan on huomannut lähinnä lapsensa puutteet: Etkö sinä nyt saa tuota(kaan) asiaa hoidettua? Aina sama juttu..., Olet laiska ja saamaton... jne. Lapsi on yrittänyt tehdä asiat oikein, mutta saa vain useimmiten moitteita. Aikuisuudessa mieleen iskostunut syytös riittämättömyydestä näyttäytyy vaativuuden tunnelukkona, joka ilmenee vaativuutena itseä ja toisia kohtaan, jatkuvana suorittamisena ja pakottavana aikaansaamisen tarpeena, riittämättömyyden tunteena sekä turhautumisena itseen ja toiseen. 

Ja kuvitellaan, että toisella puolisolla sattuisi olemaan uhrautumisen tunnelukko, joka on esimerkiksi saattanut muodostua tilanteessa, jossa hän on lapsuudessa joutunut kantamaan liian suurta vastuuta muun perheen selviämisestä tai hyvinvoinnista. Tai hän on vain ollut se "kiltti lapsi", jolle on aina sanottu, kuinka kiltin lapsen tulee toimia (ja hän on toiminut kiltisti toteuttaen kaikki ne vaatimukset ollakseen tarpeeksi hyvä ja kiltti, jotta saa kehuja vanhemmiltaan). Uhrautumisen tunnelukko ilmenee herkkyytenä toisen tarpeille, omaehtoisena uhrautuvaisuutena ja syyllisyytenä omien tarpeiden toteuttamisesta sekä toisten kannatteluna ja omista tarpeista luopumisena.

Huolimatta siitä, että parisuhteessa on paljon rakkautta, molemmilla puolisoilla on myös sisällään tiedostamaton tunnelukko (tai tunnelukkoja), joka toistuvasti aktivoituessaan laittaa parisuhteen koetukselle, aiheuttaen ainakin tyytymättömyyttä. Aluksi toisen tunnelukko voi näyttäytyä jopa positiivisena: ihanaa, kun hän on niin ahkera ja tarttuu jatkuvasti toimeen! Tai: hänen kanssaan on niin helppoa, kun hän osaa lukea jopa ajatukseni ja pyrkii ennakoimaan tilanteita!

Jossain vaiheessa kuitenkin oman tunnelukon jatkuva läsnäolo ja sen kohdistuminen myös puolison elämään, saattaa aiheuttaa haasteita: siinä kun toinen vaatii paljon itseltään ja toisiltaan, eikä mikään tunnu hänelle riittävän, toinen pyrkii vastaamaan vaativan puolison tarpeisiin, ennakoimaan tilanteita ja kokee jatkuvasti jättäytyvänsä omien tarpeidensa ulkopuolelle. Eikä sekään riitä. Vaativa puoliso voi myös tässä tilanteessa kannustaa uhrautuvaa puolisoaan tekemään välillä itselleen tärkeitä asioita, mutta uhrautuva kokee siitä syyllisyyttä, sillä hän huomaa jatkuvasti arkea suorittavan puolisonsa stressaantuvan ja turhautuvan ja kokevan riittämättömyyttä. Uhrautuva puoliso koettaa auttaa vaativaa asettamalla tämän aina jatkuvat tarpeet omiensa edelle kannattelemalla tätä. Molemmat väsyvät ja kokevat stressiä. Vaativa puoliso on jatkuvasti turhautunut ja ilmaisee sen ehkä syyllistäen myös puolisoaan tästä. Samalla uhrautunut puoliso kokee tekevänsä kaikkensa toisen puolesta ja jättävänsä omat tarpeensa syrjään ja saavansa silti vain moitteita..